Omena-aroniahillo

Aroniasta tähän hilloon tulee vain väriä ja vähän makua. Tänä syksynä keräämäni aroniat olisivat voineet olla hitusen kypsempiä, joten hylkäsin ajatuksen tehdä hilloa aronia pääosassa. Pakkasessa oli 600 grammaa puhdistettuja marjoja, jotka hyödynsin tämän omenahillon teossa. Kotimaisia, lähellä kasvaneita omenoita punnitsin 3 kiloa hilloa varten.

Lopputuloksena oli niin makoisaa hilloa, että sitä tekee mieli syödä lusikalla purkista, eikä esimerkiksi laittaa maustamattoman jogurtin sekaan.

 

Halusin hilloon kiinteitä omenanpaloja, joten en soseuttanut omenoita ennen sokerin lisäämistä.

Tarvitaan:

noin 0,6 kg aroniaa

2,5–3 dl vettä

3 kg kotimaisia omenoita

0,8–1 kg hillosokeria

1–2 rkl sitruunamehua

Keitin aronian marjoja vähässä vedessä ja kannen alla reilun kymmenen minuuttia, jotta sain mehun irti marjoista. Siivilöin mehun, mutta en painellut marjoja siivilää vasten. Kaadoin kertyneen mehun kattilaan. Silppusin mehun sekaan kuoritut omenat. Siemenkodat heittelin kompostijäteastiaan. Pienten omenoiden kuorimisessa ja paloittelussa oli niin suuri urakka, että toinen käsipari oli tarpeen! Punnitsin mehu-omenaseoksen ja sitä oli vähän yli 1,7 kg. Ennen seoksen kuumentamista turautin muovipullosta sitruunamehua omenasilpun päälle.

Tässä vaiheessa olin jo pessyt lasipurkit ja kannet sekä laittanut purkit uuniin kuumentumaan ja desinfioinut kannet kiehuvalla vedellä.

Kuumensin omenaseosta keskilämmöllä. Vaikka aroniamehu näytti alkuvaiheessa imeytyneen omenoihin, kertyi kattilaan nestettä. Annoin omenoiden pehmetä vajaan kymmenen minuuttia. Lisäsin sitten hillosokeria 800 grammaa ja sitten keitin hilloa kymmenen minuuttia. Sitten vain hillo purkkeihin ja kannet päälle.  

Coq au vin eli kukkoa viinissä

Tulipa viikonloppuna tehtyä todella hyvää viinissä haudutettua broileria. Yhdistelin useampaa reseptiä, ja ainakin tällä kertaa maut osuivat täydellisesti kohdilleen. Padan sijaan käytin korkeareunaista paistokasaria, koska mökkiolosuhteissa patavalikoima on niukanlainen. Nyt pataan päätyi broilerin rintaosia, mutta aion kokeilla myös koipireisiä. Lisäkkeeksi keitin perunoita ja kuumensin mikrossa pakasteherneitä, jotka maustoin ripauksella suolaa ja voinokareella.

 

Kahdelle

2 broilerin rintapalaa, maustamatonta ja mukana luuta ja nahkaa

noin 1 tl suolaa

mustapippuria

1–2 tl kuivattuja provencen yrttejä (tai tuoretta timjamia ja persiljaa oksina)

2 valkosipulinkynttä

1 laakerinlehti

½ dl vehnäjauhoja

2,5–3 dl lihalientä kuutiosta (2/3 kuutiota)

½ prk tomaattipyrettä

½ pullollista punaviiniä

voita ja öljyä

70 g pekonia

100 g herkkusieniä

2 salottisipulia

persiljaa

Leikkaa rintapalat kolmeen osaan, koipireidet kahteen. Mausta suolalla, pippurilla ja provencen yrteillä. Anna maustua vähintään tunti huoneenlämmössä tai pidempään jääkaapissa. Ruskista suikaloidut pekoniviipaleet voin ja öljyn seoksessa padassa tai paistokasarissa. Siirrä syrjään odottamaan. Kuivaa broilerinpalat, kierittele vehnäjauhoissa ja ruskista kauttaaltaan. Lisää lihaliemi, tomaattisose, viini, murskatut valkosipulinkynnet, laakerinlehti ja pekonit. Anna hautua kannen alla vähintään puoli tuntia, mieluummin 45 minuuttia–tunti. Lihan pitää olla kypsää ja mureaa.

Laita perunat kiehumaan hyvissä ajoin ennen lihan valmistumista, jos käytössäsi on tavallinen liesi (induktiolla homma hoituu nopeammin).

Ruskista sienet koko ajan hämmentäen kuumassa voin ja öljyn seoksessa. Lisää hetken kuluttua sipulit, alenna lämpöä ja kypsennä vielä hetki. Mausta ripauksella suolaa ja mustapippuria. Nosta kypsät lihat tarjoiluastiaan ja lisäät sienet ja sipulit. Laita esim. 100-asteiseen uuniin odottamaan kastikkeen valmistumista ja perunoiden kypsymistä.

Keitä haudutuslientä kokoon! Jos jo heti alkuun näyttää siltä, että kastike on liian juoksevaa, tee ruokalusikallisesta vehnäjauhoja ja voita nappi, jonka lisäät sekoittaen kastikkeeseen. Suurusta olisi pitänyt tulla mukaan jo lihojen ruskistamisvaiheessa.

Kaada kastiketta lihojen päälle, lisää vielä persiljasilppua ja tarjoile keitettyjen perunoiden ja voilla maustettujen herneiden kera.

Keitto kuivatuista sienistä

Reissukohteessa lähikaupan vihannestiskin hyllylle oli laitettu houkuttelevasti riviin purkkeja, joissa oli erilaisia kuivattuja sieniä. Kaikkien nimiä en osannut ranskasta suomentaa, mutta sen tiesin (ja sienten näöstäkin tunnistin), että trompette de la mort on mustatorvisieni. 30 grammaa ei maksanut montakaan euroa. Yksinkertaisista aineksista syntyi hyvä keitto, ja josta tuoreen leivän kanssa sai kelpo lounaan.

Neljälle

30 g kuivattuja mustatorvisieniä

2 dl vettä liottamiseen

sipuli

voita ja öljyä

6–7 dl vettä

2 kasvisliemikuutiota

2 dl ruokakermaa

suolaa

mustapippuria

persiljasilppua

Murentele sieniä pienemmiksi ja laita astiaan. Lisää pari desiä vettä ja anna sienten turvota, mielellään vähintään pari tuntia. Silppua sipuli ja kuullota sitä voin ja öljyn seoksessa tai vain jommassakummassa. Valuta sienet, mutta säästä liotusvesi. Kypsennä sieniä hetki sipuleiden kanssa. Lisää sitten kuumaa vettä ja kasvisliemikuutiot. Keitä noin kymmenen minuuttia. Ruokakerman voi lisätä joko vasta tässä vaiheessa tai jo veden kanssa. Lisää myös sienten liotusvettä lisämakua antamaan. Tumma vesi värjää myös keiton, joten jos ei halua kovin tummaa keittoa, niin liotusvettä kannattaa panna sitten vähemmän.

Makustele suola ja lisää sitä tarvittaessa. Pyöräytä vähän pippuria myllystä ja lisää valmiin keiton pinnalle persiljasilppua, lehtipersiljakin käy.

Suurustaminen

Keiton saa sakeammaksi esimerkiksi vehnäjauhoilla. Pari ruokalusikallista lisätään siinä vaiheessa, kun sieniä on hetki kypsennetty sipulien kanssa. Jauhot sekoitetaan tasaisesti sienten ja sipulien sekaan ja annetaan kypsyä pari minuuttia. Sitten lisätään kuuma vesi koko ajan sekoittaen.