Feta-pinaattipasteijat

Pieni annos feta-pinaattipasteijoita syntyi pakastimesta löytyneestä vajaasta paketista voitaikinalevyjä ja jääkaapissa olleesta puolikkaasta paketista fetaa.

voitaikinalevyjä

fetaa

pakastepinaattia

persiljaa

mustapippuria

kuivattua oreganoa

voiteluun munaa

 Murustele feta haarukalla. Sulata muutamaa nappi pakastepinaattia ja sekoita se fetan joukkoon. Mausta mössö pippurilla, persiljasilpulla ja oreganolla. Kauli sulaneita voitaikinalevyjä hieman ohuemmiksi ja jaa kukin levy kahtia neliöksi. Täytettä neliötä kohti menee kukkurainen teelusikallinen. Liimaa saumat vedellä ja nipistele kiinni. Paista 225 asteessa viitisentoista minuuttia. Hyvää teen kanssa nautittuna.

Täydelliset biscotit

Mantelibiscotit (Kuva: Tuula Leskinen)

Päätös perustaa tämä blogi juontaa juurensa kadonneeseen biscottireseptiin. Alkuvuodesta 2015 keksin kokeilla vuosia aikaisemmin ostamastani Allt om Mat -lehdessä ollutta biscottireseptiä. Biscoteista tuli jumalaisen hyviä, eikä kestänyt kuin pari päivää, kun ne oli jo syöty. Toisella leipomiskerralla ei käynyt yhtä hyvin, sillä kauhukseni tajusin vasta kun pitko oli uunissa, että olin unohtanut munat taikinasta. Käsittämätön moka, mutta kaikkea sattuu. Niitä kovia korppuja ei yrityksistä huolimatta mielellään järsinyt, ja osa päätyi kompostiin. Pääsiäiseksi tein vielä onnistuneen satsin. Mutta sitten ohje katosi. Kuvittelin leikanneeni ohjeen sisältävän sivun erikseen talteen ja etsin siis liparetta, mökiltä ja kotoa. Haeskelin ohjetta useita kertoja, mutta tuloksetta. Vaikka nykyään ”kaikki on jo netissä”, ei mikään netistä löytynyt ohje vaikuttanut olevan lähimainkaan sama kuin mitä olin käyttänyt täydellisten biscottieni tekemiseen. Myöskään lehden nettisivuilta ei oikeaa ohjetta löytynyt. Loppusyksyllä selasin vanhoja ruokalehtiä ja kas, siinähän se olikin. Vähältä piti, etten tirauttanut pientä itkua silkasta ilosta. Biscottiresepti ei ole ainoa ohje, jonka tiedän hyväksi, mutta jonka olinpaikasta minulla ei ole mitään käsitystä. Tämän blogin tarkoituksena onkin koota parhaita ohjeita yhteen paikkaan, ehkä helpommin löydettäväksi kuin vaikkapa jonkin keittokirjan väliin tallennetusta lehtileikkeestä. Samalla saan pantua hyvän kiertämään, jos joku sattuu ohjeitani löytämään.

   Koska ennen parhaan biscottireseptini jälleennäkemistä olin turhautuneena selannut lukemattomia nettiohjeita, minua huvitti suuresti, kun törmäsin joulukuussa Guardianin nettisivulla Felicity Cloaken pohdintaan täydellisen biscotin olemuksesta. Yhtä ja oikeaa reseptiä biscottien tekemiseen ei ole, se kannattaa muistaa, mutta variaatioita on monia. Yksi keskeinen erottava tekijä on rasvan käyttö. Ilman rasvaa biscoteista tulee rapeampia. Mausteeksi voi käyttää vaikka mitä, fenkolinsiemeniä, kardemummaa, amarettolikööriä tai suklaata ja pistaaseja. Mutta rakkain ohjeeni on Charlotte Jenkinsonin käsialaa Allt om Mat Festspecial 2006 -lehdestä.

Mantelibiscotit

25–50 kappaletta

100 g kuorimattomia kokonaisia manteleita

2 munaa

120 g (n. 1 ¼ dl) hienoa sokeria

200 g (runsas 3 dl) vehnäjauhoja

1 tl vaniljasokeria

1 tl leivinjauhetta

1 maustemitta suolaa

puolen sitruunan raastettu kuori

Pane uuni lämpiämään 200 asteeseen. Rouhi mantelit karkeasti. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita sitruunankuori joukkoon. Sekoita kuivat aineet ensin keskenään ja sitten vähitellen muna-sokerivaahtoon. Asettele taikina leivinpaperille ja muotoile siitä jauhoisin käsin 5 x 25 cm pötkö, tai kaksi pienempää. Paista uunissa 17–20 minuuttia.

Viipaleet kuivataan uunissa.

Anna pitkon jäähtyä. Pudota uunin lämpötila 150 asteeseen ja leikkaa pitko noin puolen sentin viipaleiksi (sahalaitainen leipäveitsi on hyvä tässä) ja laita viipaleet vierekkäin pellillä ja paista vähintään 30 minuuttia. Anna jäähtyä pellillä ja säilytä sitten tiiviissä purkissa.

Italiassa biscotit nautitaan kastamalla jälkiruokaviiniin (Vin Santo), mutta kahvikin käy, etenkin espresso, tai likööri, tai makea sherry. Ja kuten jo todettu, hyviä ovat yksistäänkin.

Marengit ja pavlova

Joskus ruuanlaitosta jää yli kanamunien valkuaisia. Niistä on kätevä tehdä herkullisia marenkeja ja taivaallisen hyvää, venäläisen balettitähden Anna Pavlovan mukaan nimettyä jälkiruokaa. Joskus on tehtävä marenkeja ihan muuten vaan, silloin ylijääneet keltuaiset voi jalostaa majoneesiksi. Oma marenkien vakio-ohjeeni on tyyppiä ranskalainen, ilman maissitärkkelys- tai viinietikkalisäyksiä:

kaksi valkuaista

115 g hienoa sokeria

(kolmea valkuaista kohti 175 g sokeria)

Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi, lisää sitten vähitellen puolet sokerista, ja lisää sitten loput sokerit yhdellä kertaa.

Pursota marengit pellille, tai pavlovaa varten levitä pyöreäksi levyksi.

Kuumenna uuni 160 asteeseen, mutta pudota lämpö heti sataan. Kuivaa uunissa vähintään tunti, mielellään lähes kaksi. Koemaistiaisilla selviää onko sisuskin kuivumassa. Käännä uunista lämpö pois, mutta anna marenkien olla vielä uunissa.

Pavlova täytetään juuri ennen tarjoilua sesongin mukaan erilaisilla hedelmillä tai marjoilla ja kermavaahdolla.

Kielitoimiston nettisivut eivät anna suoraan vastausta siihen, pitäisikö pavlova kirjoittaa isolla vai pienellä alkukirjaimella. Yleisohje on, että jos kyseessä on yleisesti Suomessa tunnettu ruokalaji, niin silloin pienellä, kuten esimerkiksi janssoninkiusaus. Mutta jos ruoka ja sen nimessä oleva erisnimi ovat Suomessa suhteellisen tuntemattomia, käytetään isoa alkukirjainta. Minulle pavlova on tuttu ja tavallinen, siksi kirjoitan sen pienellä.

Vehnäblinit ja kasvistartar

Tattarijauhopussin ostaminen vain kerran vuodessa leivottavia blinejä varten on mielestäni tuhlausta. Siksipä teen vehnäblinejä, useimmiten Ruokatorstain ohjeella.

0,5 l maitoa

25 g hiivaa

1 tl suolaa

2 tl sokeria

5 dl vehnäjauhoa (tai esimerkiksi 1 dl täysjyvävehnäjauhoa ja 4 dl valkoista)

2 dl kermaa

0,5 dl tai 25 g voisulaa

2 keltuaista

2 valkuaista

Liota hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Lisää suola, sokeri ja vehnäjauhot. Jätä kohoamaan pariksi tunniksi.

Lämmitä kerma, sekoita voisula keltuaisiin ja lisää kohonneeseen taikinaa. Kohota jälleen 3–4 tuntia.

Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja sekoita nostellen taikinaan. Paista voissa blini- tai ohukaispannussa.

Perinteisen smetanan kevyempi vaihtoehto on kevyempi (18 %) ranskankerma. Punasipulihakkelus, mäti, maustekurkkusilppu ovat hyviä lisukkeita. Erinomaisen hyvää on saman Ruokatorstain kasvistartar:

6–8 öljyyn säilöttyä aurinkokuivattua tomaattia

1 sipuli

1 maustekurkku

1–2 valkosipulinkynttä

1 tlk smetanaa tai ranskankermaa

Lisää pilkotut tomaatit, sipulit, maustekurkku ja valkosipulinkynnet monitoimikoneeseen ja hienonna. Lisää smetana tai ranskankerma ja anna makustua jääkaapissa pari tuntia. 

Kasvishernekeitto

Herneet liossa.

Leikkasin kerran hernepussista talteen kasvishernekeiton ohjeen, jolla tuli aivan mahtavan makuista keittoa. Tuttuun tapaan ohje on jossakin hyvässä tallessa. Tämä mukaelma Tuija Ruuskan Kasviskeittiö-kirjan (Otava 2008) ohjeesta on toki hyvä. Yleensä lisään keittämisen loppupuolella pari desiä vaaleaa paahdettua soijapapurouhetta, mutta tällä kertaa kaapista ei rouhetta löytynytkään. Luomuherneet eivät ole kovinkaan paljon kalliimpia kuin tavalliset, suosin niitä jos vain kaupasta löytyy. Keltaisista herneistä puolestaan saa vaihtelua keiton ulkonäköön. Annoksia tällä ohjeella tulee kuusi.

0,5 kg eli pussillinen kuivattuja herneitä

3 l vettä

2 sipulia

3 isoa tai useampi pieni porkkana

4 valkosipulinkynttä murskattuna

1 rkl jauhettua korianteria

2–3 rkl öljyä

1 rkl kuivattua meiramia

2–3 rkl sinappia

n. 2 tl suolaa

Liota herneitä yön yli. Mittaa vesi kattilaan ja lisää huuhdellut herneet.  Pilko sipulit ja porkkanat. Kuumenna öljy toisessa kattilassa ja hauduta vihanneksia korianterin ja valkosipulimurskan kanssa miedolla lämmöllä, kunnes sipuli on kuultavaa.  Kuori pinnalta vaahto pois ennen sipuli-porkkanaseoksen lisäämistä.  Keitetään sitten vähintään kaksi, mielellään jopa kolme tuntia. Lisää lopuksi sinappi ja suola.