 |
| Mantelibiscotit (Kuva: Tuula Leskinen) |
Päätös
perustaa tämä blogi juontaa juurensa kadonneeseen biscottireseptiin.
Alkuvuodesta 2015 keksin kokeilla vuosia aikaisemmin ostamastani Allt om Mat -lehdessä ollutta
biscottireseptiä. Biscoteista tuli jumalaisen hyviä, eikä kestänyt kuin pari
päivää, kun ne oli jo syöty. Toisella leipomiskerralla ei käynyt yhtä hyvin,
sillä kauhukseni tajusin vasta kun pitko oli uunissa, että olin unohtanut munat
taikinasta. Käsittämätön moka, mutta kaikkea sattuu. Niitä kovia korppuja ei yrityksistä
huolimatta mielellään järsinyt, ja osa päätyi kompostiin. Pääsiäiseksi tein
vielä onnistuneen satsin. Mutta sitten ohje katosi. Kuvittelin leikanneeni
ohjeen sisältävän sivun erikseen talteen ja etsin siis liparetta, mökiltä ja
kotoa. Haeskelin ohjetta useita kertoja, mutta tuloksetta. Vaikka nykyään ”kaikki
on jo netissä”, ei mikään netistä löytynyt ohje vaikuttanut olevan lähimainkaan
sama kuin mitä olin käyttänyt täydellisten biscottieni tekemiseen. Myöskään
lehden nettisivuilta ei oikeaa ohjetta löytynyt. Loppusyksyllä selasin vanhoja
ruokalehtiä ja kas, siinähän se olikin. Vähältä piti, etten tirauttanut pientä
itkua silkasta ilosta. Biscottiresepti ei ole ainoa ohje, jonka tiedän hyväksi,
mutta jonka olinpaikasta minulla ei ole mitään käsitystä. Tämän blogin
tarkoituksena onkin koota parhaita ohjeita yhteen paikkaan, ehkä helpommin
löydettäväksi kuin vaikkapa jonkin keittokirjan väliin tallennetusta
lehtileikkeestä. Samalla saan pantua hyvän kiertämään, jos joku sattuu
ohjeitani löytämään.
Koska ennen parhaan biscottireseptini
jälleennäkemistä olin turhautuneena selannut lukemattomia nettiohjeita, minua
huvitti suuresti, kun törmäsin joulukuussa Guardianin
nettisivulla Felicity Cloaken pohdintaan täydellisen biscotin
olemuksesta. Yhtä ja oikeaa reseptiä biscottien tekemiseen ei ole, se kannattaa
muistaa, mutta variaatioita on monia. Yksi keskeinen erottava tekijä on rasvan
käyttö. Ilman rasvaa biscoteista tulee rapeampia. Mausteeksi voi käyttää vaikka
mitä, fenkolinsiemeniä, kardemummaa, amarettolikööriä tai suklaata ja
pistaaseja. Mutta rakkain ohjeeni on Charlotte
Jenkinsonin käsialaa Allt om Mat
Festspecial 2006 -lehdestä.
Mantelibiscotit
25–50 kappaletta
100 g
kuorimattomia kokonaisia manteleita
2 munaa
120 g (n. 1 ¼
dl) hienoa sokeria
200 g (runsas 3
dl) vehnäjauhoja
1 tl
vaniljasokeria
1 tl
leivinjauhetta
1 maustemitta suolaa
puolen sitruunan
raastettu kuori
Pane
uuni lämpiämään 200 asteeseen. Rouhi mantelit karkeasti. Vatkaa munat ja sokeri
kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita sitruunankuori joukkoon. Sekoita kuivat aineet
ensin keskenään ja sitten vähitellen muna-sokerivaahtoon. Asettele taikina
leivinpaperille ja muotoile siitä jauhoisin käsin 5 x 25 cm pötkö, tai kaksi
pienempää. Paista uunissa 17–20 minuuttia.
 |
| Viipaleet kuivataan uunissa. |
Anna
pitkon jäähtyä. Pudota uunin lämpötila 150 asteeseen ja leikkaa pitko noin
puolen sentin viipaleiksi (sahalaitainen leipäveitsi on hyvä tässä) ja laita
viipaleet vierekkäin pellillä ja paista vähintään 30 minuuttia. Anna jäähtyä
pellillä ja säilytä sitten tiiviissä purkissa.
Italiassa
biscotit nautitaan kastamalla jälkiruokaviiniin (Vin Santo), mutta kahvikin käy,
etenkin espresso, tai likööri, tai makea sherry. Ja kuten jo todettu, hyviä ovat
yksistäänkin.
