Sukumme
kuusenkerkkäsiirappimestari on serkkuni Teppo, mutta innostuin minäkin keräämään
tuoreita kerkkiä mökin lähiympäristöstä, omalta tontilta. Kuusenkerkkien keruuhan
ei kuulu jokamiehenoikeuksien piiriin.
Kuusenkerkkäsiirappi
on erityisen hyvää ulkona tulilla paistettujen lettujen kanssa, mutta maistuu
sisätiloissakin paistettujen lättyjen ja vaniljajäätelön kanssa.
Kuusenkerkkäsiirapin
ohjeita löytyy netistä useita. Itse tein eri ohjeita soveltamalla sen mukaan,
mikä tuntui passelilta. Ja hyvää tuli.
2 l
kuusenkerkkiä
2 l vettä
5 dl hienoa
sokeria
Ensin
kerätään 2 litraa tuoreita kuusenkerkkiä ja annetaan niiden liota väljässä
vedessä yön yli. Keruupäivänä voi kaivella kaapista pieniä lasipurkkeja kansineen
ja tiskata ne hyvin. Seuraavana päivänä kerkät valutetaan, laitetaan isoon
kattilaan ja kaadetaan vesi päälle. Keitellään hissukseen 1 tunti 45 minuuttia.
Siivilöidään jäljelle jäänyt neste, jota on noin litra, toiseen kattilaan.
Kuumennetaan kiehuvaksi ja lisätään sokeri. Keitellään hissukseen, pienellä
lämmöllä, noin tunti. Hyytymistä testasin kastamalla ruokalusikan nesteeseen ja
katsomalla minkälaisia pisaroita lusikasta valuu. Kun varsinkin viimeiset
pisarat alkavat valua hitaasti, on hyytyminen hyvässä käynnissä. Muitakin
hyytymistestejä löytyy, katsokaa netistä. Keitin 45 minuuttia, ja siirapista
tuli löysempää kuin tavallisesta siirapista, mutta silti mehua sakeampaa. Toisen
keittämisen aikana tiskataan purkit, jos edellispäivänä ei ehtinyt, ja
laitetaan ne kylmään uuniin ritilän päälle. Pannaan lämpö 125 asteeseen, ja kun
uuni on kuumentunut, lasketaan lämpö ensin sataan, ja jonkin ajan kuluttua 50
asteeseen tai kokonaan pois. Kannet laitetaan kulhoon ja päälle kaadetaan
vedenkeittimellinen kiehuvaa vettä. Hetken huljuttelun jälkeen kannet voi
kaataa siivilään valumaan. Sitten vain valmis siirappi, jota tuli lähelle
puolta litraa, purkitetaan kuumiin purkkeihin ja suljetaan kansilla. Tällä
ohjeella sain neljä purkillista. Annetaan jäähtyä.
